Viljely alkaa viljelysuunnitelmasta, jota hiotaan yhdessä työntekijöitten kanssa. Suunnittelussa otetaan huomioon
ylimääräisen turhan edestakaisin ajon välttämistä työkoneilla esim. samaa kasvia kylvetään samansuuntaisilla
lohkoilla, tiet ja läpikulku mahdollisuudet ja työkoneet keskitetään alueellisesti kasvinviljelyn lajin mukaan.
Kuivureitten kuivauskapasiteetti ja viljan väliaikaisvarastointi kapasiteetti myöskin huomioidaan suunnittelussa.
Työkonekantojen riittävyys, hankinta ja kelpoisuus ovat suunnittelussa mukana jo hyvissä ajoin.
Tilalla saadaan viljasatoa keksimäärin yli 4000 kiloa hehtaarille. Josta osoituksena osallistuminen lukuisiin
satotasokilpailuihin ja joista on tullut myös voittojakin. Vuokramaat on hoidettu sen verran asianmukaisesti, että
luottamus on ansaittua ja kiinnostusta vuokrasopimuksien jatkamiselle on ollut molemminpuolista viljelijän ja
vuokranantajan osalta.
Viljatuotannon rakenne
Koko viljelypinta-alasta syysvehnä ja ruista pyritään viljelemään 50% vähintään koko pinta-alasta, kevätvehnää 20%,
ohraa 10%, kauraa 10 %, kuminaa 5% ja hernettä 5 %. Nämä osuudet vaihtelee vuosittain jonkun verran viljan
hinnan ja tarpeen mukaan.
Työtä viljasta ympäri vuoden
Talvi
Talvella ja keväällä viljasäiliöt tyhjenee jyvistä myynnin seurauksena.
Kevät
Kylvö sisältää äestystä ja kylvösiementen kylvöä. Kylvämistä lähdetään hoitamaan heti peltojen kuivuttua Huhti-
Toukokuussa. Kylvö tehdään heti äestyksen jälkeen kuivalle pellolle.
Kesä
Ruiskutuksella varmistetaan viljankasvun onnistuminen. Kesäkuusta lähtien viljan kasvuvaiheessa suoritetaan
ruiskutusta, joka auttaa viljan selviytymistä rikkaruohojen vaikutuksilta. Myöhemmässä kasvuvaiheessa käytetään
tarpeen mukaan korrensäädettä ja kasvitautien torjunta-ainetta. Rikkakasvit pyrkivät käyttämään viljankasvustolle
tarkoitettuja lannoitteita, jonka ansiosta rikkakasvit viihtyvät pelloilla tavallista paremmin. Rikkakasvit hankaloittavat
myös syksyllä puintia, jos niitten kasvamista ei estetä. Kesällä suoritetaan myös peltojen perusparannusta kuten;
ojavarsien kasvuston raivaamista, peltojen suojavyöhykkeiden hoitamista ja ojitusten uusimista.
Syksy
Puinti aloitetaan yleensä elokuussa, jos kesä on ollut suotuisa viljan kasvulle. Puintia pyritään suorittamaan
järjestelmällisesti samalla alueella ettei menisi turhaa aikaa koneiden siirtoon. Ensimmäisenä puidaan kumina ja sen
jälkeen järjestyksessä ruis, syysvehnä, herne, ohra, kaura ja viimeisenä kevätvehnä.
Puinnin aikana puidun viljasadon jyvien tyhjennys suoritetaan puimureista erilliseen kuljetuskalustoon puimurin
säiliön täytyttyä. Kuljetuskalustolla siirretään jyväkuorma kuivureihin. Kuivurit lämmittävät ja tuulettavat jyvät kuiviksi
varastointia varten viljasäiliöihin. Kuivurit ovat käynnissä vuorokaudet ympäri puintiaikana. Vilja kuivataan n. 12%
kosteuteen ja herne 14% kosteuteen. Viljasäiliöihin jyvät pakkaantuvat niin tiiviiksi ettei ilma pääse vaikuttamaan
jyvien laatuun.
Syksyn aikana peltojen kalkitusta suoritetaan kun sato on korjattu, minkä jälkeen suoritetaan kyntö tai kultivointi
viimeisenä.
Viljamarkkinat
Yleensä alkusyksystä arvioidun sadonmäärän mukaan tarjotaan tuottajille ns. kohtuullinen korvaus viljasta. Monet
joutuvat myymään jyviä jo pelkästään riittävien varastointitilojen puutteen takia. Osa viljelijöistä myy jyviä jo senkin
takia että saa karsittua syksyyn mennessä syntyneitä kuluja. Turvallisinta on kumminkin myydä viljasatoa tasaisesti
ympäri vuoden. Kysyntä ja siitä maksettava hinta vaihtelee loppujenlopuksi aika satunnaisesti. Tuki ei riitä
lähellekään korvaamaan viljan hinnan laskusta johtuvaa tulon menetystä siitä kun hinta romahti kun Suomi liittyi
EU:n. Suomessa ei EU anna koneinvestointiin tukea kuten monissa muissa naapurimaissa saa esim. Baltian maissa.
Tuotteista saatavan hinnan ostoarvo on koko ajan heikentynyt koska tuotantopanosten aja koneiden hinnat ovat
valtavasti nousseet.
Viljan hinnat ovat pysyneet ennallaan vuodesta 1995 saakka kun Suomi liittyi EU:n jolloin viljan hinnat romahti. Silloin
tuki maksettiin teollisuudelle, kaupalle ja kuljetukselle. Ennen EU:ta hinnat sovittiin maataloustuloneuvotteluissa.
Silloin oli tärkeää, että maanviljely oli omavaraista ja maaseutu ja viljelijät pysyivät elinvoimaisina ja motivoituneina.
Joka puolella maapalloa maataloutta tuetaan kuluttajan eduksi että vähävaraisetkin pystyisi ostamaan ruokaa.